Taksi saapuu pihaan noutamaan Annia. Hän istuutuu auton etupenkille, ja taksikuski toljottaa äimän käkenä vaaleatukkaista teinityttöä.
"O-oletteko te..?" hän saa väännettyä suustansa. Annia ei huvita alkaa jakelemaan nimikirjoituksia ynnä muuta, ja hän tiuskaisee:
"Mitä sitten! Mä tahon nyt heti Kahvikololle, ja mun on parasta olla siellä tasan viiden minuutin kuluttua, tai mä... Mä kerron äidille!"
"Äh, tietenkin, anteeksi viivästys..", kuski mutisee nolona.
Anni saapuu Kahvikololle pian. Hän antaa tippiä kuskille, mutta vain kymmenen simeleonia, sillä hän oli hieman julkea ja töykeä.
Sitten taksi ajaa tiehensä, ja Anni katselee ympärilleen.
"Ansku!", hän kuulee takaapäin. Timo asteleee lähemmäksi häntä, ja halaa tiukasti. "Tiiäthän, miten paljon mä arvostan sitä et lähit mun kans ulos?"
"Öh, juu..", Anni sopertaa.
Timo ja Anni kävelevät Kahvikolon terassilla sijaitsevalle baaritiskille.
"Me otetaan... Tuota Anni, mitä sä haluut?", Timo miettii ääneen. "Mä tarjoon."
Haha, Anni tirskahtaa mielessään. Olipa ollut onnea, että hän on syntynyt kauniiksi nuoreksi naiseksi, sillä siinä oli se hyvä puoli, että jopa ventovieraat tarjosivat!
"Tuota, mä voin ottaa vaikka jaffan."
Baarimikko, tai tässä tapauksessa neito, huudahtaa ääneen kirmaileva ilme kasvoillaan: "Hei! Etkös sinä ole se Juulia Järvisen ainoa tytär, peräti lapsi?!". Anni katsoo häpeilevin kasvoin maahan.
"Daa?", hän ihmettelee. "Eiks tääl saa nykyään liikkuu missään ilman et joku helvetin baarityyppi tulee mulkoilemaan?"
Baarineito ei sano enää mitään, vaan sekoittaa vain juomat laseihin. Timo ja Anni kaappaavat ne, ja Anni mulkaisee vihaisesti työntekijää.
He juovat limpparinsa terassilla, ja juttelevat.
"Niin, tuli tosta mieleen, että siis sullahan ei oo sisaruksii?" Timo kysyy.
Anni katsoo kummastuneena poikaa. "Hei, sähän oot tuntenu mut jo pikkuskidist! Miten sä et muka voinu semmosta tietää?"
"Eiku siis varmistin vaa... Hehe."
Timo ohjaa Annin pöytään. He juttelevat koulusta, vapaa-ajasta, suhteista... kaikesta mahdollisesta.
"Kuule", Timo mutisee. "Mitäs jos me vähän... ihailtas pilvii?"
Annia naurattaa. 'Ihailtas pilvii', haha, mikä ilmaisu. Anni tietää, että Timo tahtoo tytön vain kainaloonsa, mutta mitäpä hänellä olisi sitä vastaan? Sinkku kun hänkin nyt oli.
"No, mikäs siinä?"
He istuutuvat tiililattialle makaamaan.
"Ooksmä sanonu jo, et oot tosi.. nätti?" Timo kysyy tuijottaen Annin kirkkaisiis silmiin.
"Ei sil oo merkitystä", Anni kikattaa lähentyen Timon huulia.
Kello lyö seitsemän, ja Annin on palattava kotiin illalliselle. Lisäksi häntä jouduttaisi kuvaamaan jälleen, joten olisi parempi olla ajoissa. Hän menee tilaamaan taksin.
"Tääl on Anni Järvine, taksi Kahvikololle ja nopeasti kiitos!" hän käskyttää.
Samaan aikaan kun Anni tekee tilausta, hänen luokkalaisensa tulee juttelemaan Timolle.
"Moi Timo...", tyttö sanoo ujosti.
"Öh, moi Sanna."
"Kun nyt säkin oot täällä, niin olisko sul aikaa mennä kahville tai limpparille? Hehe, tietty jos sä tarjoot!" Sanna naurahtaa.
"Itse asiassa mä..."
Anni on tehnyt tilauksen, ja hän aikoo palata Timon luo. Mutta kuka tuo punahiuksinen tyttö oikein on, ja mitä hän haluaa Timosta?
Anni tunnistaa tytön Sanna Vikströmiksi. Hän rientää halaamaan häntä.
"Sanna! Säkin täällä", hän naurahtaa.
"Joo, niin. Mul ei kyl nyt oo aikaa jäädä jutusteleen, ku meen kahville Timon kaa. Eiks oo siistii?"
"No ei", Anni murahtaa. Hän mulkaisee Timoa.
"Mä olin just sanomas Sannalle, etten voi mennä kahville sen kanssa", Timo selittää.
"Kui nii et voi?" Sanna ihmettelee.
"Koska Timo on mun kanssa, Sanna-hani."
Sanna nielaisee: "Oho, sori. No mut mun pitääki täst mennä, moikka!"
Tyttö luikkii tiehensä pelästyneenä. Kukaanhan ei Annin jätkää veisi, sen kaikki tietävät.
Taksi tulee nopeasti hakemaan nuorta paria. Timo lupaa maksaa taksin. Annia naurattaa, kun hän muistaa lauseen: 'Kauniille naiselle tarjotaan'. Se hän totaalisesti oli. Aito blondi, perinaisellinen ja erittäin kaunis. Kaikkien mielestä.
Hyvin moni oli suunnattoman kateellinen Anni Järviselle. Hän oli kaikkea; varakas, rikas, vailla sääntöjä, ainoa lapsi perheessä... Täydellistä.
Taksi saapui Järvisten talon eteen. Timo haluaa saattaa Annin, ja tekeekin sen heti kun on maksanut taksilaskun ja tipin.
He astelevat terassille.
"Oli tosi kivaa treffeillä sun kanssa. Oot oikeesti erityinen tytsy. Enkä haluu pilata meijän välejä", Timo lausuu runollisesti.
"Juu en mäkää", Anni mutisee.
"Anni", Timo sanoo pienen hiljaisuuden jälkeen. "Muistatsä vielä ne ajat ala-asteella, kutosella? Muistatsä vielä, minkälainen suutelija mä olin?"
Voi ei. Ei Anni muista.
"Öh, tietty!", Anni valehtelee. "Ei niitä suutelutaitoja voi unohtaa.. hehe."
"Säkin olit tosi hyvä", Timo muistelee. "Mutta haluisin antaa sulle hieman nostalgisen reaktion tähän treffien päätteeksi:"
Timo kaappaa Annin käsivarsiensa suojaan, ja suutelee tätä intohimoisesti. Anni pistää ensin vastaan, mutta antaa periksi. Että Timo suutelee hyvin, Anni ajattelee. Miksi ihmeessa Laura halusi erota hänestä?
Sisällä talossa Juulia ja Pekka maistelevat hampurilaisia.
"Oletpa sinä tosiaan todella hyvä kokki!", Pekka täräyttää. "Mitäs olet ajatellut huomenna valmistaa? Voisimme käydä yhdessä ostamassa raaka-aineet."
"Voi, kiitos kovasti", Juulia kiittää. "Suunnittelin tekeväni vaihteeksi hieman kalliimpaa ja vaikeammin valmistettavaa ruokaa, hummereita Järvisten tyyliin. Mitäs arvelet, tekisinkö sittenkin porsaankyljyksiä?"
Anni on hyvästellyt Timon, ja mennyt sisään taloon.
"Äiti varmaan jo odottaa minua", hän arvelee ja menee suoraan keittiöön.
Häntä odottaa järkyttävä näky: Juulia on syömässä tiiviissä tunnelmissa Pekan, Juulian kuvaajan kanssa!
"Kas hei, Anni! Aloittelimmekin jo ennenkuin tulit, mutta tule toki syömään", Juulia hymyilee. Annia ei naurata.
"Nii varmaa! Sano suoraan, ettet halunnu et mä ees oisin tullu... Haluut vaa syödä ton samperin kuvaajan kanssa! Et välitä musta paskan vertaa, niin kutsuttu mutsi", Anni kivahtaa.
Juulia moittii: "Kuules nyt, nuori neiti. Meidän perheessä ei käytetä tuollaista kielenkäyttöä, siisti suusi tai minä teen sen!"
"Aha. Et oikeesti välitä musta", Anni päättää. "Mä inhoon sua! Sanot aina rakastavas mua, mut tosipaikan tullen valitsen jonku muun!"
"Tyttö hyvä, sinä et kyllä tiedä lainkaan, mistä puhut..."
"Vittuuko mua kiinnostaa!"
Anni lähtee juosten kohti rappusia. Hän kiitää ne ylös huudellen Juulialle hävyttömyyksiä.
"Äh, minä tiesin, että tässä käy taas näin", sanoo Juulia, joka on puhjennut lohduttomaan itkuun.
Pekka kuitenkin uskaltautuu antamaan lohduttavia sanoja.
"Älä välitä, Juulia. Teinitytöt ovat aina hankalia. Minä tiedän, koska itselläni on jo teini-iän läpi käynyt lapsi, 19-vuotias Daniela. Usko pois, hän oli hyvin hankala."
"Mutta tämä ei lopu koskaan!", Juulia parahtaa. "Olen yrittänyt kovasti olla hyvä äiti edes yhdelle tyttärelle, mutta näin tässä aina käy..."
"Yhdelle tyttärelle?" Pekka toistaa kummistuneena.
Juulia nielaisee. "Äh, unohda!"
"..kyllä tämä tästä", hän jatkaa ja pyyhkii kyyneleitään.
Anni polkee jalkaansa huoneessaan. Miksi Juulian piti olla tuollainen moukka? Miksei hän ajatellut Annin parasta? Illallisti vain jonkun kuvaajan kanssa, eikä odottanut edes muutamaa minuuttia Annin kotiintuloa. Tekosyy se pikemminkin oli, sehän oli selvä!
Anni istahtaa sängylleen. Riitelivätkö kaikki teinitytöt vanhempiensa kanssa näin? Jos Annilla olisi isä, olisiko hän kiltimpi Annille?
Annin isä, Joonatan oli kuollut Annin ollessa vielä pieni, noin kolmevuotias tyttönen. Hän ei muista isästään mitään. Juulia on kertonut, että isä kuoli autokolarissa. Juulia ja Anni olivat muuttaneet pois entisestä asuinpaikastaan, eivätkä siksi olleet käyneet koskaan Joonatanin haudalla. Vielä jonain päivänä Anni menisi sinne.
Anni päättää soittaa parhaalle ystävälleen, Lauralle. Ystävä hädässä tunnetaan, eikös se niin mene, Anni ajattelee näppäillen Lauran numeron.
"Laura puhelimes"
"Moi Lake, Anni täs. Mä tarviin pikaist helppii, voiksä tulla meille? Vaik yöks?"
"No, whatever, miksei", Laura huokaa puhelimeen.
Pian Laura koputtaa jo ovea. Juulia menee vaivaantuneena avaamaan, ja ilahtuu nähdessään siellä Lauran.
"Hei, Laura-rakas!" hän huudahtaa.
"Moi rouva Järvinen", Laura tervehtii kohteliaasti. "Mä tulin tapaamaan Annia."
"Hän on huoneessaan", Juulia sanoo osoittaen yläkertaa.
Hetken kuluttua Laura onkin jo Annin ovella.
"Ihanaa et sä pääsit!", Anni huudahtaa ja syöksyy halaamaan Lauraa.
"Tietty pääsin. Mä oon aina tarvittaessa lähellä", Laura julistaa.
Anni istuutuu lattialle. Laura tekee samoin, ja Anni aloittaa.
"No, ihan ekaks, mul on mutsin kans taas riitaa. Se ei oikeesti ees huomaa mua! Tekee vaa kaikkee sen uuden kuvaajan, Pekan kans.. Eiks se ookki hirvee mutsi?"
"Kuulostaa kauheelt", Laurakin huokaisee.
"Ja toiseks; mun treffit meni Timon kaa täydellisesti! Ihan lopussa tosin Sanna tuli ja yritti vietellä Timoo, mut sit mä vaa tulin siihen ja olin sillee 'Timon on mun kans' ja sillee..!"
"Eli oottekste nyt siis yhes Timon kaa?" Laura varmistaa.
"Emmä tiiä. Ehkä, kenites."
Alakerrassa Juulia vatvoo ongelmiaan Pekalle.
"Kyllä kaikki kääntyy vielä paremmaksi", Pekka rohkaisee. "Mutta siis, minun on nyt mentävä. Näemmekö kuitenkin huomenna vaika... ruokakaupassa?"
"Sopiihan se. Siihen asti", Juulia hyvästelee Pekan, joka astelee ovesta ulos vilkuttaen Juulialle.